Portugali: verosopimus vai ei

Valtionvarainministeri Alexander Stubb kertoi Ylen uutisissa Suomen ja Portugalin verosopimusta koskevissa neuvotteluissa olevan kaksi vaihtoehtoa, joko sopimusta muutettaisiin Espanjan sopimuksen kaltaiseksi tai Suomi irtisanoisi sopimuksen.  Äänestäjien suurta enemmistöä uhoaminen veronkiertäjäjahdilla saattaa miellyttää, mutta muutoin se ei välttämättä ole järkevää saati diplomaattista. Mitä tapahtuisi, jos Suomen ja Portugalin välillä ei olisi verosopimusta?

Verosopimuksettomassa tilassa molemmat valtiot voivat verottaa toisesta valtiosta saatuja tuloja olipa saajana yhtiö tai yksityishenkilö, jollei valtion sisäinen lainsäädäntö muuta vaadi. Suomessa verosopimuksen puuttuessa kansainvälisiin tuloihin sovelletaan menetelmälakia. Jos nyt mietit, ettei ole ikinä kuullut koko laista -ei hätää, ei moni muukaan ole. Lain mukaan Suomi hyvittää ulkomailta saadun tulon ulkomaille maksetun veron Suomessa, Suomen veron määrään saakka. Valtioiden verojärjestelmät eroavat toisistaan, minkä vuoksi verorasituksen ennakointi menetelmälain mukaisesti vaatii verolainsäädännön tuntemuksen lisäksi matemaattisia lahjoja. Esimerkiksi ratkaisussa KHO 2014:159 osinkoverotuksen hyvitys perustetta jouduttiin miettimään oikein huolella, koska Viro ei verota yhtiön tuloa vuosittain vaan vasta sen siirtyessä yhtiön ulkopuolelle.

Verosopimukset helpottavat yksittäisten tilanteiden verotuksen ennakointia rutiinitilanteissa. Valtion houkuttelevuutta ulkomaisen toimijan silmissä pyritään usein parantamaan tuomalla esille monenko valtion kanssa kahden välinen verosopimus on saatettu voimaan.  Stubbin kommentti ja asenne ei ilmennä kovin syvälle menevää tietoisuutta kansainvälisen toiminan merkityksestä. Kaiken Suomen ja Portugalin välisen toiminnan tarkoituksellinen vaikeuttaminen eläkeläisten verotulojen vuoksi tuntuu suhteettomalta uhraukselta. Sivulauseessa lipsahtanut kolmen vuoden siirtymäaika turvaa toki eläkeläisille hyvät mahdollisuudet uudistaa eläketulojen verosuunnittelu.

Outi Trast

Advertisements

Terveyden Tuottajat ja työpanososinko

Kauppalehti nosti otsikoihin Lääkäriyhtiö Terveyden Tuottajat Oy:n. Verotarkastuksen seurauksena yhtiön lääkäreiden holding-yhtiöille maksamat osingot katsottiin verotuksessa tavanomaisen osingon sijasta lääkäreiden työpanokseen perustuvaksi osingoksi. Muutos siirtää veronmaksuvelvollisuuden yhtiöltä takaisin yksittäisille lääkäreille nostaen samalla maksettavan kokonaisveron määrää merkittävästi.

Asian selventämiseksi lyhyt kertaus laskutekniikasta. Tavanomainen omistukseen perustuva osinko maksetaan yhtiön verotetusta tuloksesta. Maksaja yhtiö maksaa veroa tuloksestaan 20%, jonka jälkeen yhtiö maksaa lääkäreiden holding yhtiöille osinkoa. Lääkäri voi jättää varat holding-yhtiöön tai nostaa ne palkkana tai osinkona valintansa mukaan. Mikäli lääkäri saa kerättyä holding-yhtiöön nettovarallisuutta on osinkojen nosto tämän jälkeen verrattain kevyesti verotettua. Koko prosessissa voidaan päästä noin 30%:n kokonaisveroasteeseen.

Työpanososinko puolestaan käsitellään sekä maksavan lääkäriyhtiön että lääkärin henkilökohtaisessa verotuksessa palkkana. Itse työpanososinko ja sille laskettavat työnantajakulut pienentävät lääkäriyhtiön verotettavaa tulosta. Lääkärit puolestaan maksavat saamastaan työpanososingosta progressiivisen ansiotuloveron. Todellisuudessa lääkäreille maksettavia työpanososinkoja pienentävät myös työnantajan maksamat työnantajamaksut. Tässä vaihtoehdossa lääkäreille tulotasolla päästään helposti 60%:n veroasteeseen työnantajamaksut mukaan lukien.

Kauppalehden uutisoi Terveyden Tuottajien laatineen uuden liiketoimintamallin, jossa kaikki palkkiot maksetaan työpanososinkona. Uutta liiketoimintamallia voidaankin kehua nykytermein varsin solidaariseksi. Solidaarisuuden mittasuhde on tosin sellainen, että herää epäily onko kysymyksessä kuitenkin uutisankka?

Outi Trast

Miksi osakassopimus?

Osakassopimuksella voidaan edesauttaa yhtiön toimintaa sen koko elinkaaren ajan. Sillä voidaan sopia osakkaiden kesken yhtiön keskeisistä periaatteista ja toimintatavoista koko yhtiön elinkaaren ajaksi tai osakkaan yhtiön toiminnassa mukana olon ajaksi.

Osakeyhtiö perustetaan yleensä going concern -periaatteen mukaisesti jatkuvaa toimintaa varten. Vuosien kuluessa sekä yhtiön toiminta että osakkaiden elämäntilanne ja odotukset yhtiötä ja sen puitteissa tehtyä yhteistyötä kohtaan muuttuvat. Ilmeisimpänä esimerkkinä elämäntilanteen muuttumisesta on perheen perustaminen, jolloin korkean riskin toiminnan ohella aletaan tavoitella myös jatkuvuutta ja suhteellista varmuutta toimeentulosta henkilökohtaisten vastuiden kasvaessa.

Pienten kehityskaarensa alussa olevien yhtiöiden osakkaat hyötyisivät eniten osakassopimuksista, mutta heillä ei usein ole käsitystä sopimuksen tarpeellisuudesta tai riittävästi tietoa yhtiöoikeudesta tai sopimusoikeudesta sopimuksen laatimiseen. Ennakoivalla sopimisella voitaisiin välttää riitoja yhteistoiminnan myöhemmässä vaiheessa.

Osakassopimuksen tekeminen selkiyttää asioita. On ensiarvoisen tärkeää, että osakkaiden välillä on selvää mihin toiminnalla pyritään ja minkä verran kukin osakkaista on valmis panostamaan yhteisen yhtiön toimintaan. Sopimustarpeita analysoitaessa osakkaat keskustelevat siitä, millaiseksi he toivovat yhtiön ja oman toimenkuvansa yhtiössä kehittyvän. Tämä on tärkeää, koska yhtiötä perustavat osakkaat sijoittavat yhtiöön yleensä huomattavan määrän sekä henkisiä että taloudellisia voimavaroja. Yhtiön toiminnan fokuksen tarkka määritteleminen palvelee paitsi oikeudellisia myös liiketaloudellisia päämääriä.

Osakassopimuksen laatiminen vaatii aina perehtymistä kyseisen yhtiön tilanteeseen ja osakkaiden toiveisiin, tavoitteisiin ja vahvuuksiin. Valmista pohjaa sopimuksen laatimiselle ei ole, eikä sellaista ole tarkoituksenmukaista pyrkiä laatimaan. Osakassopimus on parhaimmillaan yhtä ainutlaatuinen kuin yhtiö itse ja sen osakkaat.

Outi Trast

Lakimies

Arvonlisäverohuojennuksen merkitys työllisyydelle

Hallituksen esityksessä 363/2014 esitetään arvonlisäverovelvollisen toiminnan alarajan nostamista 8.500 eurosta 10.000 euroon ja vastaavasti arvonlisäverohuojennukseen oikeuttavaa alarajaa 22.500 eurosta 30.000 euroon. Muutos pienentäisi valtion verokertymää Helsingin Sanomien (26.2.2015) mukaan arvioilta 41 miljoonaan euroa, joten koko huojennuksen hinta on moninkertainen. Esityksen mukaan muutoksella tavoitellaan yrittäjyyden lisäämistä ja sitä kautta työllisyyden parantamista.

Järjestelmä, jossa osa yrittäjistä on vapautettu arvonlisäverovelvollisuudesta vääristää kilpailua. Pienet yritykset saavat kilpailuetua suhteessa suurempiin yrityksiin mahdollisuudella noin neljänneksen edullisempaan hinnoitteluun. Arvonlisäverohuojennus kannustaa pieneen yritystoimintaan, joka tuottaa yrittäjälle välittömän toimeentulon. Se ei kannusta kasvattamaan toimintaa tai palkkaamaan työntekijöitä. Voidaankin kysyä, tuetaanko huojennuksella oikeita asioita ja parantaako se työllisyyttä pitkällä aikavälillä.

Koko yhteiskunnan kannalta olisi järkevämpää käyttää huojennuksessa menetettävät verotulot yritystoiminnan tukemiseen sen muutosvaiheissa. Suurin kynnys yrittäjyyttä suunniteltaessa on yrityksen perustaminen, joka tarkoittaa usein myös palkkatyöstä pois jättäytymistä. Varoilla voitaisiin turvata yrittäjälle perus toimeentulo yritystoiminnan ensimmäisiksi kuukausiksi.

Toinen merkittävä muutosvaihe on ensimmäisen työntekijän palkkaaminen. Laskennallinen minimiriski työntekijän palkkaamisessa on irtisanomisajan palkka. Työntekijän palkkaaminen onkin taloudellisesti järkevää vasta, kun tehtävä työ ja sen tuotto riittää kahdelle. Siirtymävaiheessa yrittäjä tekee kahden hengen työt, johon kaikki eivät pysty tai ryhdy. Tämä vuoksi kannattaisi tukea ensimmäisen työntekijän palkkaamista esimerkiksi korvaamalla tietty prosenttiosuus työntekijän palkasta.

Yksin yrittäjien tukeminen kasvuun tekee yrityksistä tehokkaampia, vakaampia ja luotettavampia asiakkaiden ja yhteistyökumppanien näkökulmasta sekä parantaa mahdollisuuksia laajentaa myös kansainvälisille markkinoille. Mikä parantaa aidosti sekä työllisyyttä että maamme kilpailukykyä.

Sveitsin verouudistus osa 1, yhtiövero

Sveitsin tavoitteena on alentaa yhtiöveroa jopa kahteentoista prosenttiin. Niiden kantonien tukemiseksi, joiden talous ei kestäisi vastaavaa verotulojen alentumista, valtio suunnittelee mittavia tukitoimia. Samaan aikaan jo tehtyjen verojärjestelyiden voimassaolo taattaisiin 10-15 vuoden ajaksi.

Suunnitelman taustalla on ajatus varautumisesta verokilpailun kiristymiseen ja talousrakenteen vääjäämättömään muutokseen nyt kun valtion talous on vielä kunnossa. Kansakunnan, joka mieltää itsensä väestö- ja kuluttajamäärältään pieneksi ja haluaa tällaisena pysyä, ainut keino turvata tulevaisuuden verotulot on houkutella yhtiöveronmaksajia. Minkälaisia yhtiöitä uudistuksilla tavoitellaan ja miten, siitä seuraavassa osassa..

Voisiko Suomi ottaa mallia tästä? Olemmehan myös pieni, mutta tunnetusti hyvin kouluttautunut kansa.

Kohtuuton palkkiopyyntö ja asiakkaan oikeudet

Yle uutisoi näyttävästi 13.10.2014 tuomareille tehdystä kyselystä, jossa tiedusteltiin tuomioistuimissa juttuja ajavien lakimiesten palkkioista. Kyselyn mukaan kaksi kolmesta kyselyyn vastanneesta tuomarista piti palkkiopyyntöjä aina tai usein liian suurina. Uutisen mukaan asiakkaat ovat tilanteessa riippuvaisen asemansa vuoksi haluttomia valittamaan laskun yllättävästä suuruudesta. Kannattaa kuitenkin tiedostaa, että tässäkin tapauksessa asiakkaalla on oikeutensa.

Asiakas voi kääntyä Suomen asianajajaliiton valvontalautakunnan puoleen, jonka tehtävänä on valvoa asianajajia, julkisia oikeudenkäynti avustajia ja luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia eli lakimiehiä. Valvontalautakunnan kantelumenettely on maksuton. Palkkioriita-asiassa valvontalautakunta arvioi laskun oikeellisuuden ja antaa tarvittaessa suosituksen sen oikaisemiseksi.

Kuluttaja-asiakas voi vaihtoehtoisesti valittaa palkkion suuruudesta myös kuluttaja-asiamiehelle.

 

Outi Trast

Lakimies ja luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja